Hyvä minä!

Tämä tarina kertoo sinnikkyydestä ja onnistumisesta.

 Liiketaloutta opiskeleva Anni oli saanut kurssinsa suoritettua ja oli aloittamassa opintojensa kahta viimeistä urakkaa: työharjoittelua ja opinnäytetyötä. Tavoiteaika valmistumiselle oli alle vuoden päässä eikä Anni halunnut pitkittää opintojaan. Harjoittelupaikka hänellä oli jo, mutta entä opinnäytetyö? Mistä saisi aiheen? Mistä toimeksiantajan? Milloin opinnäytetyön ehtisi tekemään? Mitä? Miten? Miksi?

Harjoittelun ensimmäiset kuukaudet sujuivat hyvin ja kuinka ollakaan, harjoittelupaikasta tarjottiin Annille mahdollisuutta tehdä harjoittelupaikkaan myös opinnäytetyö. Annin oli aikataulutettava tarkasti oma työskentelynsä, jotta pystyisi valmistumaan ajoissa. Annilla oli vahva tahto tehdä työ loppuun ja valmistua.

Kuukaudet kuluivat, ja asiat rullasivat hyvin. Lomaakin Anni ehti viettämään parhailla kesähelteillä. Alle puolen vuoden päästä prosessin aloittamisesta Anni palautti työnsä koululle. Anni pystyi huokaisemaan helpotuksesta: "Ei se ollutkaan niin iso juttu. Hyvä minä!"

Anni valmistui ennen tavoiteaikaansa. Heti valmistumisen jälkeen hän sai töitä itseään kiinnostavasta yrityksestä. Tässä apuna hän uskoo olleen erinomaiset suositukset, jotka hän sai toimeksiantajaltaan opinnäytetyön valmistuttua. Työ siis kannatti hoitaa hyvin.

Voisiko tämä tarina kertoa myös sinusta? Kyllä.

Sinäkin voit tehdä opinnäytetyösi ajallaan. Päätös on sinun. Sinäkin pystyt siihen.

Kannusta itseäsi: Hyvä SINÄ!

Teksti ja kuva: Maria Virtanen

Oma ohjaaja kullan kallis

Saana teki mainonnan ja yritysviestinnän opinnäytetyönsä yritykselle, jossa hän oli myös työharjoittelunsa. Tavoitteena oli suunnitella nuorten työelämäviikon viestintää. Yhteistyö toimeksiantajan kanssa sujui erinomaisesti, ja Saana sai todella vapaat kädet viestintämateriaalien työstämiseen.

Kun Saanan työharjoittelu loppui, opinnäytetyön kirjoittaminen alkoi. Kesällä Saanalla oli vaikeuksia löytää motivaatiota tarttua toimeen, mutta heti syksyn alussa koulun kirjaston auettua kirjoittaminen alkoi sujua. Toisin kuin kotona, kirjastolla ei kehdannut vain istuskella selailemassa Facebookia.

Saanan erinomainen opinnäytetyöohjaaja oli todella tärkeässä roolissa. Ohjaaja antoi tärkeitä neuvoja ja piti todella huolta Saanan opinnäytetyön edistymisestä. Saanan opinnäytetyöohjaaja kannusti, tilanteen vaatiessa suorastaan painosti häntä parempiin suorituksiin. Kun Saanalta olivat paukut loppu ja hänestä tuntui, ettei opinnäytetyö valmistu ikinä, ohjaajan kullan arvoisten neuvojen avulla hän pinnisteli työtään eteenpäin.

Lopputulokseen olivat tyytyväisiä niin toimeksiantaja, Saana itse kuin opinnäytetyön tarkastajatkin. Nuorten työelämäviikon viestintä tavoitti kohderyhmänsä, ja työstä saatu arvosanakin oli Saanan mieleen. Saana ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen itseensä.
   
Ajoittaisista opinnäytetyöhön liittyvistä epätoivon hetkistä huolimatta Saana sai opinnäytetyönsä ajallaan valmiiksi ja valmistui tradenomiksi opintosuunnitelman mukaisesti 3,5 vuodessa.

Saanan vinkki opiskelijoille on, että kannattaa perehtyä kunnolla MyNetin sisältöön. Valtava määrä hyödyllistä tietoa voi jäädä pimentoon vain siksi, etteivät opiskelijat muista sitä olevan edes olemassa.

Teksti: Elsi Hirvonen

Kun vauhtiin pääsee

Lari on 25-vuotias nuori mies, joka työskentelee osana markkinointitiimiä kansainvälisessä Hannes Snellman -asianajajatoimistossa. Palaamme kuitenkin ajassa muutaman vuoden taaksepäin, jolloin Lari oli opintojensa loppusuoralla. Liiketalouden opinnoista puuttui enää pahamaineinen opinnäytetyö. Lari asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen valmistua jouluksi hinnalla millä hyvänsä.

Kesä ei tuonut pulmaan helpostusta, koska mieluisaa aihetta ei löytynyt. Ilmojen viilentyessä onni kuitenkin potkaisi Laria, kun hän oli perhetuttunsa kanssa tilaisuudessa, jonka järjesti suoramarkkinointiyritys Synergy Worldwide. Yritys oli avaamassa markkinoitaan Suomeen ja osallistumassa messuille. Lari päätti tarttua tilaisuuteen ja ehdotti messuosallistuminen suunnittelua toimeksiannoksi opinnäytetyölleen. Yrityksen edustajat ottivat ehdotuksen mielihyvin vastaan, koska messujen järjestämiseen tarvittiin apua.

 Seurasi intensiivinen kolmen kuukauden ajanjakso, jolloin Lari työsti tulevaa messutapahtumaa sekä kirjoitti opinnäytetyötään. Larin mukaan hankalin osuus opinnäytetyötä on aloittaminen: ”Kun saa aiheen ja pääsee vain tekemään, niin homma lähtee omalla painollaan eteenpäin.” Myös opinnäytetyöohjeet saavat kehuja.

Arkipäivät kuluivat töissä, illat sekä viikonloput opinnäytetyön parissa. Vapaa-aikaa jäi todella vähän ja jopa rakkaan brasilialaisen jujutsun harrastaminen ehtyi. Kiire ja stressi täyttivät elämän: ”Isoin apu oli tiukka ja jämerä aikatauluttaminen. Tein lukujärjestyksen, joka määritteli, mitä tein milläkin viikolla.” Larin mukaan organisoinnissa täytyy olla tehokas, mutta myös realistinen. Työmäärä täytyy malttaa jakaa tasaisesti.

Omistautuminen opinnäytetyölle kuitenkin kantoi hedelmää. Messutapahtuma oli menestys ja projektin aikana kertyi arsenaaliin uusia taitoja. Opinnäytetyö valmistui ajallaan ja se mahdollisti Larin jouluksi valmistumisen. Seuraava tavoite Larille on maisterin tutkinto. Lari haluaa antaa muutaman vinkin opinnäytetyön tekijöille: ”Aloita aiheen etsiminen hyvissä ajoin, mahdollisesti jo toisena opiskeluvuonna. Valitse sellainen aihe, joka sinua kiinnostaa!”

Teksti ja kuva: Niko Ikonen

Rembursseja Ihan Simona

Simonan venäjän kielen opettaja vinkkasi opiskelijoille työharjoittelupaikasta KONE Hissit Oy:llä. Simona päätti tarttua tilaisuuteen ja laittaa hakemuksen menemään. Syyskuussa hän aloitti viiden kuukauden työharjoittelujakson KONE Hissit Oy:llä.

Työskenneltyään yrityksessä jonkin aikaa, Simona sai ajatuksen, että ehkä opinnäytetyö olisi hyvä idea tehdä tähän työpaikkaan. Hetken mietittyään Simona keksi remburssit. Remburssi on ostajan pankin kirjallinen sitoumus kauppahinnan maksamisesta myyjälle. Vaikka aihepiiri ei ollut Simonalle tuttu, hän päätti tarttua aiheeseen ja perehtyä siihen lisää.

”Eivät ne remburssit opinnäytetyön jälkeenkään vielä tule korvista ulos. Päinvastoin, nyt saan työstäni enemmän irti. Osaan termistön vaikka unissani ja kohtaan epäselvyyksiä enää harvoin.” Simona painottaa, että opinnäytetyö kannattaa tehdä aiheesta, jolla on käytännön merkitystä.
   
”Työkavereista ja työpaikan sidosryhmistä oli paljon apua ja tukea opinnäytetyöprosessin eri vaiheissa”, Simona kertoo. Työpaikalta löytyi paljon kirjallisuutta rembursseista, ja välillä Simona myös soitti eri pankkeihin, joiden asiantuntijat mielellään kertoivat aiheesta lisää.

Jos jotain saisi tehdä toisin, olisi Simona aloittanut opinnäytetyön aikaisemmin ja vienyt sen loppuun nopeammin. Näin aikaa olisi jäänyt paremmin muille opinnoille opiskelujen loppuvaiheessa.

Teksti ja kuva: Linda Vanninen

Oikean aihevalinnan kautta menestykseen!

Anne työskentelee Nyt-liitteen tuotekehityspäällikkönä Helsingin Sanomilla ja on erityisen tyytyväinen opinnäytetyönsä aihevalintaan. Annen suuntautumisena oli mainonta ja yritysviestintä.

Anne oli mukana yrittäjänä Kavereita.net -verkkosivuston ylläpitäjänä ja oli jo lukioaikana mukana suunnittelemassa ja kehittämässä sivustoa. Heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Anne alkoi miettiä opinnäytetyötä. Mielessä oli jo kuva itseä kiinnostavasta aiheesta: verkkosivuston ulkoasun suunnittelu Kavereita.net -sivustolle. Oma yritys voisi siis toimia toimeksiantajana.

Oikean aihevalinnan kautta menestykseen

Prosessin aikana Anne kohtasi haasteita lähteiden etsimisessä. Annen aloittaessa opinnäytetyötään vuonna 2007 oli tehty todella vähän sosiaalisten verkkopalveluiden suunnittelusta mitään kirjallisia lähteitä. Anne piti kuitenkin pintansa ja vahva kiinnostus aiheeseen vei mukanaan. Aiheeseen kannatti panostaa, koska hän tiesi, että sen merkitys tulisi vain kasvamaan tulevaisuudessa. JES opinnäytetyöstä saisi kuin saisikin tosi hyvän!

Opinnäytetyöprosessi sujui Annelta itsenäisesti, hän tapasi ohjaajia vain muutaman kerran. Tieto siitä, mihin mennessä pitää olla valmista, auttoi aikatauluttamaan omaa työskentelyä. Työpaikalla palkittiin aikataulussa pysymisestä: määräaikainen työsuhde muutettaisiin kokoaikaiseksi sitten, kun opinnäytetyö valmistuisi.

Suunnittelu ja aiheen rajaaminen olivat haastavia, itse työn kirjoittami-nen meni sukkelasti kahdessa kuukaudessa. Prosessin työstäminen ei haitannut Annen muuta elämää. Anne muistuttaakin, että erityisen tärkeää opinnäytetyön tekemisessä on olla kiinnostunut ja innostunut aiheesta!

Annen vinkit

• Rupea vain kirjoittamaan, ”erittäin huono” versiokin kelpaa aluksi, sen jälkeen vasta hienosäädä, muuten jumitut.
• Älä vaadi itseltäsi liikoja.
• Pureskele aihetta ja aloita opinnäytetyö ajoissa.
• Etsi itse oma-aloitteisesti kiinnostavia aiheita yrityksistä.
• Valitse aihe, joka oikeasti kiinnostaa!

Teksti ja kuva: Maiju Kurppa

Ylen kiinnostava aihe

Tanja keksi opinnäytetyönsä aiheen opintojensa loppuvaiheessa. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, kuinka sanomalehtien pääkirjoituksissa käsiteltiin Ylen toimitusjohtajan valintaa vuonna 2004. ”Tämä valinta oli kovasti pinnalla silloin, oikein herkullinen aihe. Ajattelin, että kiva oikein aitiopaikalta sitä seurata."

Lehdistö käsitteli Ylen toimitusjohtajan valintaa niin perusteellisesti, että aineistoa opinnäytetyön tekemiseen oli yli äyräiden. Oli pakko rajata. ”Aiheen rajaushan on se hankalin, kun matskua oli niin paljon. Kyllä mä mietin, et en mä kaikkea voi käsitellä. Mutta silloin kun innostuu, voi mopo vähän karata”, nauraa Tanja.

Ylen kiinnostava aihe

Tanja myöntää, ettei opinnäytetyön tekeminen työn ohessa mitään herkkua ole: ”Jäin aina töitten jälkeen tekemään sitä illalla. Oli helpompi keskittyä, kun ei ollut tv:tä eikä muita houkutuksia.” Selkeänä tavoitteena oli saada opinnäytetyö tehtyä ja koulu päätökseen. Tanja ei halunnut kuulua niihin, joiden opinnäytetyöt jäävät roikkumaan tai pahimmassa tapauksessa jäävät kokonaan tekemättä.

Valmistuminen siis motivoi, mutta toisaalta: ”En voi liiaksi korostaa kiinnostavan aiheen merkitystä.” Onhan opinnäytetyötä paljon helpompaa tehdä, kun aiheesta on innostunut eikä tarvitse väkisin yrittää!

Teksti ja kuva: Riikka Sainio

Mennääs seminaariin haisteleen, mikä tää juttu on

- Opinnäytetyö. Öhm, köh. Pitääks tässä sellanenkin vielä kyhätä, kaikkien näiden tuhansien raporttien jälkeen? Eikäää!

- Enhän mä edes tiedä, miten alottaa. Miten mä tästä selviin? Apuuuva!

Tuttuja ajatuksia, eikös? Eipäs nyt vaivuta epätoivoon. Iida tietää, mitkä rohdot tepsivät tähän tautiin. Ei se kone enää kauan köhise.

Kaveruksilla yhteinen tavoite

Alku ei sujunut Sofialtakaan kuin Strömsössä. Idea opinnäytetyölle napsahti kohdalle puolivahingossa läppää kavereiden kanssa heittäessä, mutta muuten ei ollut mitään hajua, miten tämmöset jutut tehdään. Viikko vierähti eikä raporttiin ollut ilmestynyt lausettakaan.

Ei muuta kuin nokka kohti seminaaria.

”Ne ekat seminaarit ei todellakaan oo semmosii ahistavii ja painostavii, et nyt teidän pitää tietää, millon se on valmis ja millon te valmistutte. Ne on enemmänkin sellasii, et voi mennä haisteleen, mikä tää juttu on.”

Sofia jatkaa vielä:” Seminaareissa perusasiat selkiintyy. Siellä pääsee jyvälle siitä, mitä eroa on tutkimustyyppisellä opinnäytetyöllä ja produktilla, mitä niissä vaaditaan ja millainen on niiden rakenne.”

Siitä se lähtee ja kohta on kaasupolkimessa pitelemistä. Ja hei, siellähän tapaa myös muita samassa jamassa olevia. Siis runsaasti vertaistukea luvassa.

- No mutku tää on niin rankkaa. Ei jaksais.

Sofiakin koki oman opinnäytetyönsä aika rasittavana, mutta korostaa, että opparin tekeminen on just niin työlästä, kuinka työlääksi sen itse tekee. Niin ja sitä oppariahan ei kannata aivan opintojen loppumetreille jättää. Ajoissa hommiin, hop! Seminaarissa törmäillään ☺

Teksti ja kuva: Anne-Mari Alajoki