Aihetta ei kannata jäädä odottelemaan

Sami aloitti opinnäytetyön opintojensa, kun hän oli jo opiskellut 250 opintopistettä. Opinnäytetyön aihetta ei vain meinannut löytyä. Kun Sami työskenteli Neste-Oilille, aihe vihdoin löytyi. Sami oli mukana toteuttamassa yrityksen intranet-uudistusta. Opinnäytetyön aiheena oli kokemuksien kerääminen intranetin käyttäjiltä ja parannusehdotuksien esittäminen.

Sami oli loppuen lopuksi hyvin tyytyväinen työhönsä ja sai siitä kovan työn palkkana arvosanaksi viitosen. Samilla eniten vaikeuksia aiheutti teoriaviitekehyksen kerääminen. Hän aloitti työn en-simmäisenä, ennen kyselyn toteuttamista. Hänelle oli epäselvää välillä, mitä kaikkea teoriaviitekehykseen tulisi, sillä ilman kyselyä oli vaikea ennustaa, mitä kaikkea työ kattaisi.

Sami ehdottaa opinnäytetyötä kirjoittaville sisällysluettelon tekemistä jo niin aikaisin kuin mahdollista, koska se antaa myös käytännön toteutukseen selvät raamit. Näin työkään ei enää tunnu loputtomalta. Sami on myös sitä mieltä, ettei aihetta kannata jäädä odottelemaan liian pitkäksi aikaa.

Sami suosittelee kaikille myös jämäkkää aikataulutusta. Opinnäytetyöseminaarit osaltaan kannustavat opiskelijoita tekemään työtään tietyssä aikataulussa. Samalla saa tukea sekä neuvoja muilta samassa tilanteessa olevilta opiskelijoilta. Itsenäinen työskentely varmaan sopii osalle opiskelijoista, mutta Samin mielestä olisi hyvä tarjota myös vaihtoehto, jossa opiskelijaa tuetaan läpi koko työprosessin.

Teksti: Stormbom

Mennääs seminaariin haisteleen, mikä tää juttu on

- Opinnäytetyö. Öhm, köh. Pitääks tässä sellanenkin vielä kyhätä, kaikkien näiden tuhansien raporttien jälkeen? Eikäää!

- Enhän mä edes tiedä, miten alottaa. Miten mä tästä selviin? Apuuuva!

Tuttuja ajatuksia, eikös? Eipäs nyt vaivuta epätoivoon. Iida tietää, mitkä rohdot tepsivät tähän tautiin. Ei se kone enää kauan köhise.

Kaveruksilla yhteinen tavoite

Alku ei sujunut Sofialtakaan kuin Strömsössä. Idea opinnäytetyölle napsahti kohdalle puolivahingossa läppää kavereiden kanssa heittäessä, mutta muuten ei ollut mitään hajua, miten tämmöset jutut tehdään. Viikko vierähti eikä raporttiin ollut ilmestynyt lausettakaan.

Ei muuta kuin nokka kohti seminaaria.

”Ne ekat seminaarit ei todellakaan oo semmosii ahistavii ja painostavii, et nyt teidän pitää tietää, millon se on valmis ja millon te valmistutte. Ne on enemmänkin sellasii, et voi mennä haisteleen, mikä tää juttu on.”

Sofia jatkaa vielä:” Seminaareissa perusasiat selkiintyy. Siellä pääsee jyvälle siitä, mitä eroa on tutkimustyyppisellä opinnäytetyöllä ja produktilla, mitä niissä vaaditaan ja millainen on niiden rakenne.”

Siitä se lähtee ja kohta on kaasupolkimessa pitelemistä. Ja hei, siellähän tapaa myös muita samassa jamassa olevia. Siis runsaasti vertaistukea luvassa.

- No mutku tää on niin rankkaa. Ei jaksais.

Sofiakin koki oman opinnäytetyönsä aika rasittavana, mutta korostaa, että opparin tekeminen on just niin työlästä, kuinka työlääksi sen itse tekee. Niin ja sitä oppariahan ei kannata aivan opintojen loppumetreille jättää. Ajoissa hommiin, hop! Seminaarissa törmäillään ☺

Teksti ja kuva: Anne-Mari Alajoki