Mennääs seminaariin haisteleen, mikä tää juttu on

- Opinnäytetyö. Öhm, köh. Pitääks tässä sellanenkin vielä kyhätä, kaikkien näiden tuhansien raporttien jälkeen? Eikäää!

- Enhän mä edes tiedä, miten alottaa. Miten mä tästä selviin? Apuuuva!

Tuttuja ajatuksia, eikös? Eipäs nyt vaivuta epätoivoon. Iida tietää, mitkä rohdot tepsivät tähän tautiin. Ei se kone enää kauan köhise.

Kaveruksilla yhteinen tavoite

Alku ei sujunut Sofialtakaan kuin Strömsössä. Idea opinnäytetyölle napsahti kohdalle puolivahingossa läppää kavereiden kanssa heittäessä, mutta muuten ei ollut mitään hajua, miten tämmöset jutut tehdään. Viikko vierähti eikä raporttiin ollut ilmestynyt lausettakaan.

Ei muuta kuin nokka kohti seminaaria.

”Ne ekat seminaarit ei todellakaan oo semmosii ahistavii ja painostavii, et nyt teidän pitää tietää, millon se on valmis ja millon te valmistutte. Ne on enemmänkin sellasii, et voi mennä haisteleen, mikä tää juttu on.”

Sofia jatkaa vielä:” Seminaareissa perusasiat selkiintyy. Siellä pääsee jyvälle siitä, mitä eroa on tutkimustyyppisellä opinnäytetyöllä ja produktilla, mitä niissä vaaditaan ja millainen on niiden rakenne.”

Siitä se lähtee ja kohta on kaasupolkimessa pitelemistä. Ja hei, siellähän tapaa myös muita samassa jamassa olevia. Siis runsaasti vertaistukea luvassa.

- No mutku tää on niin rankkaa. Ei jaksais.

Sofiakin koki oman opinnäytetyönsä aika rasittavana, mutta korostaa, että opparin tekeminen on just niin työlästä, kuinka työlääksi sen itse tekee. Niin ja sitä oppariahan ei kannata aivan opintojen loppumetreille jättää. Ajoissa hommiin, hop! Seminaarissa törmäillään ☺

Teksti ja kuva: Anne-Mari Alajoki

Tää oli vaan pidempi raportti

Enna teki mainonnan ja yritysviestinnän opinnäytetyönsä SOK:n Yhteishyvä-lehdelle, jossa nykyäänkin työskentelee. Opinnäyte käsitteli tutkimusta lehden kannen kehittämiseksi. Enna oli kiinnostunut aiheesta ja koki, että siitä saisi hyvän kokonaisuuden opinnäytetyöhön: Miksi kansi on tärkeä lehdelle, mitkä ovat yleiset trendit ja mistä lukijat ovat pitäneet? Opinnäytetyö osui hyvään aikaan, sillä lehden konseptia oltiin kehittämässä ja opinnäytetyöstä sai hyvän tuen kehitystyölle.

Enna aloitti opinnäytetyön kirjoittamisen neljäntenä opiskeluvuonna. Työ eteni haipakkaa, sillä aiheen lukkoon lyömisestä opinnäytetyön valmistumiseen kesti vain noin neljä kuukautta. Aikataulu oli aika haasteellinen, ja kiirehän siinä tulikin. ”Kirjoittaa kun ei voi nopeammin kuin pystyy. Tosin aikatauluttamalla tarkemmin ja aloittamalla raa’an kirjoittamisen heti alkuun, olisi muulle elämälle ja kivoille asioille ollut loppuvaiheessakin tilaa”, Enna toteaa.              

Koulun opinnäytetyöohjaajan kanssa Enna tapasi vain pari-kolme kertaa kasvokkain, mutta sähköpostiin sai aina vastauksen tarvittaessa. Enna kehuikin olevansa erittäin tyytyväinen opinnäytetyönohjaansa. Myös toimeksiantajan kanssa yhteistyö oli joustavaa, ja Enna sai kaiken tarvitsemansa tiedon sekä ajoittain helpotusta työaikaan.

Opinnäytetyötään kannattaa Ennan mielestä luetuttaa eri ihmisillä mahdollisimman paljon. Kun joku muu lukee opinnäytetyötäsi ja antaa palautetta - ja mielellään usein - se auttaa pysymään työssä oikeassa linjassa.

Myös vertaistuki on tärkeää. Ennan solukaveri oli samassa tilanteessa ja sai opinnäytetyönsä valmiiksi noin kuukautta ennen Ennaa. ”Se tsemppasi, ajattelin, että kyllä mäkin kohta. Opinnäytetyön tekeminen ei loppujen lopuksi niin vaikeaa ollutkaan, sen kuin alkaa kirjoittaa ja pala palalta se rakentuu. Kaikki raportithan on jo kirjoitettu, opinnäytetyö oli vaan pidempi raportti. Siinä on vain useita, sinällään yksinkertaisia osasia, ja pitää vaan oivaltaa miten yhdistää ne toimivaksi kokonaisuudeksi”, toteaa Enna.